Leiri 1 valmis - 6150 m 3.9.2015 15:09:11

IMG_1523_thumb_Leiri1_22042010.jpgKorkeaan ilmanalaan tottuminen vaihtelee yksilöittäin. Mika lähti 20.4. muutaman muun Asian Trekkingin kiikepilijän kanssa ylös ja Timo jäi perusleiriin potemaan yskänpoikasta. Kaveriksi Mika sai kaksi Sherpaa ja intialaisen Arjunin(16v), joka pyrkii olemaan nuorin intialainen ja kaikkien aikojen kolmanneksi nuorin Everestin huipulla käynyt.  

Matkaan lähdettiin noin viiden maissa. Matka joutuikin mukavasti läpi jäävirran, joka on jaettu kolmeen osaan; ala-osa, Popcorn ja sinisen jään yläosa. Popcorn tarkoittaa jäävirran sitä osaa, jossa jäälohkareet muistuttavat isoja popcorneja (läpimitaltaan metristä viiteen metriin), ja joiden kosketuspinta alla olevaan jäähän ei välttämättä ole kuin muutama kymmenen senttiä, mikä tekee osasta vaarallisen. Sen jälkeen tulee sinisen jään yläosa, joka todellakin kiivetään kuka mitäkin hengenahdistuksen ääntä pitäen. Aurinko tavoittaa nämä jäätikönosat noin klo 10.30 ja sen jälkeen riski jäätikön romahtamiseen on suuri, joskin romahtamista voi tapahtua mihin aikaan vain. Juuri tuolla popcorn-osuudella kuulimme romahduksen ja vyöryn äänen.  Ääni on sen verran vaikuttava, että kaikki keskittyminen kohdistettiin etenemiseen. Jääputouksen päälle pääsimme sopivasti puoli yhdeksän jälkeen ja ykkösleirissä (C1) olimme noin klo 9. Pienen hengähdyksen jälkeen teltan pystytykseen ja sopan keittoon. Sherpa kyllä kantaa tuplamäärän tavaraa, mihin itse kykenee, mutta kokeiksi niistä ei kyllä kaikista ole.  

Tuolta paikalta näki Everestin ja Lhotsen reitit miltei kokonaisuudessaan ja hulluinta oli se, että yli kilometrin korkuinen Lhotsen seinä näytti kauempaa lähinnä jyrkältä, käveltävältä alueelta, mitä se tarkemmin seuraavana päivän katsottuna ei toki ollut, vaan noin 60% jyrkkää, sinistä jäätä kuultava seinämä. Nukkumaan tuli mentyä hyvissä ajoin. Yöllä saimme jo tuta kunnon vuoristotuulen, joka nousi lukemiin 30 solmua/s ja teltta huusi ja paukkui niin että hirvitti. Onneksi teltta tuli niitattua puolimetrisillä alumiiniankkureilla hankeen kiinni, joten ainakin se osa, mitä sitä jää jäljelle, ei liiku. Aamulla kuuntelimme tuulen paukutusta vielä aamuteetä keitellessä. Olimme radioyhteydessä perusleiriin ja säätietojen mukaan tuulen piti tauota ja niin se osittain tekikin. Lähdimme ilman kantamuksia kohti kakkosleiriä ja nousimme miltei C2:n tasolle aina 6352m saakka, niin että näimme leirin. Päivän tavoite saavutettiin ja oli aika kääntää töppöset takaisin alamäkeen. Ilma oli sen verran ohutta, että ei se meno alaskaan kovin vauhdikasta ollut.  

Ykkösleiri jätettiin paikalleen, ja suuntasimme alaspäin sitä vauhtia kuin pystyimme. Ylin osa jääputousta oli jopa jollain tavalla hauska, aika ajoin kuvio-8 kiinni ja liuku alas. Konkretia tuli vastaan nopeasti, sillä yksi iso serakki oli murtunut sinisen jään alueella ja jälki ole sen näköistä, että löpinät sikseen ja mahdollisimman nopeasti alueen lävitse. Jälkeenpäin kuulimme, että kukaan ei onneksi ollut loukkaantunut.   Viimeinen, jäätikön alin osa, taivallettiin armottoman kuumuuden alla, mutta onneksi perusleirissä odotti kaipaamamme energia-annos; lämmin ateria ja juotavaa. Energiansaannista tulee jatkossa huolehtia nykyistä tarkemmin. Timo nousi 21.4. ykkösleiriin ja minä menen huomenna perässä. Jatkamme aamulla suoraan kakkosleiriin (C2). Olemme tuolla reissulla pari päivää ja käymme tutkimassa Lhotsen seinämää. Alustavan aikataulun mukaan reitti kolmosleiriin valmistuu tänään.  

Ja sitten taas hieman tarkennusta. Mt. Everestillä on kaksi koiraa; pohjoispuolella yksi nimeltään Mellary ja yksi täällä Nepalin puolella nimeltään Hillary. Hillary oli nimenomaan se koira, jonka näin viimeisen Pujan aikana. Koira asustelee Himalajan pelastusjärjestön teltalla ja kiipeää muutaman tutun kiipeilijän kanssa aina kakkosleiriin saakka, jossa sillä on oma kippo ja evästä. Koira on kuulemani mukaan kehittynyt erittäin taitavaksi kiipeilijäksi ja se pystyy omin avuin kiipeämään aina kakkosleiriin saakka. Reitti tosin on toinen kuin jäätohtorit ovat tarkoittaneet. Tarina kertoo myös, että Hillary kuulee hyvin tarkasti jäätikön liikkeet eikä koskaan mene sortumisvaara-alueelle.  

Seuraava merkintä blogiin tulee 26. päivän tienoilla. Sen jälkeen on enää yksi reissu ylös ja aklimatisoituminen riittävälle tasolle. Nyt tavoittelemme noin 6 800m korkeutta.    

Kaikki hyvin! Terveisiä!  

Mika Pitkämäki
Bookmark and Share